Jämin luonto

Hämeenkankaan harjumuodostumat ovat syntyneet jääkausien tuloksena jään ja sulamisvesien muovatessa niitä. Harjut ovat arvokkaita kasvillisuutensa ja geologiansa ansiosta.

Soininharju ja Koivistonharju

Soininharju kohoaa 184,5 metriin yli merenpinnan ja 85 metriä lähellä olevan Jämijärven yläpuolelle. Hämeenkankaan kasvisto ja eläinlajisto on runsas, ja siellä on säilynyt myös harvinaiseksi käyneitä kasveja, kuten harjukeltaliekoa ja hietaneilikkaa. Hämeenkankaalla tavataan myös harjumetsissä viihtyviä lintuja, kuten kangaskiurua.

Niiniharju

Niiniharjussa kasvaa nimensäkin mukaisesti niinipuuta eli lehmusta. Se lienee jäänteitä niistä ajoista, jolloin jääkauden jälkeen jalot lehtipuut olivat täälläkin yleisiä. Niiniharjun lehtoalue on erikoinen myös siksi, että karun sora- ja hiekkaharjun päälle on muodostunut ravinnerikas hieta-alue, joka on huomattavasti ympäristöään rehevämpi ja jossa kasvaa runsas sekapuusto ja monimuotoinen pintakasvisto, jossa on muun muassa sananjalkaa ja monia mustikkatyypin kasveja.

Koivistonvati

Hämeenkankaan harjujen hiekkakuopat eli supat, joita Jämijärvellä kutsutaan vadeiksi, ovat merkkejä viimeisimmästä jääkaudesta. Supat ovat syntyneet jään liikkeiden ja sulamisveden seurauksena. Koivistonvati on säilynyt lähes luonnontilassa. Se on lähes 200 metriä leveä ja noin 25 metriä syvä. Isovatissa on hypätty aikoinaan mäkeä hyppyrimäessä. Niiniharjunvatissa lasketellaan ja lautaillaan nykyisin.

Uhrilähde

Hämeenkankaan hiekkakerrosten suodattamista runsaista pohjavesistä osa pulppuaa maan pintaan lähteinä sekä pieninä puroina. Uhrilähde on lähteistä kuuluisin. Uhrilähteen pohja elää pohjaveden pulputessa hiekkapohjan lähteensilmien läpi. Lähde pysyy läpi vuoden sulana. Sen äärellä kasvaa erikoisia kasvilajeja, kuten kevätlinnunsilmää ja lähdesaraa. Uhrilähde on saanut nimensä siitä, että siletä on aikojen kuluessa haettu parannusta ja samalla heitetty uhriropo lähteen pohjattomaan silmäkkeeseen.